Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii, sun poikas valvoo taas ja ahkeroi.

Aamupaiva, kello yhdeksan. Type O Negative soi, horpin aamuteeta ja ulkona alkoi sataa. Kun taalla sataa, kaikki muuttuu melkein psykedeelisen vihreaksi. Tai sitten se on vain minun paassani. Tanaan menen toihin neljaksi, ja menemme pienryhman kanssa katsomaan elokuvaa, kasitykseni mukaan menen taas pari tuntia Ystrad Mynachiin, mutta tulemme katsomaan elokuvan Cardiffiin. Bussit ovat olleet tuttuja jo melkein ensimmaisesta illasta asti, 44 ja 45 tulevat tuohon melkein viereen, ja 49kin tulee lahelle. Saan kayttaa bussikorttia, kun lataan siihen joka viikko 15 puntaa, vaikka se on vahan paalle 20 euroa, se on taalla viela halpa. Samoin kuin 80 punnan kuukausikortti junaan. Se on voimassa ensi kuun yhdenteentoista paivaan, ja sitten pitaa tankata lisaa. Kaikki taalla on kallista, mutta en valita, kun taman asumisen kanssa kavi niin hyvin, ettei oikeastaan rahaa mene juuri muuhun. Aion tosin maksaa jonkinlaista vuokraa kuun lopussa, kun naen miten tuota rahaa jaa kateen.

Ajattelin tanaan kayda keskustassa pyorimassa ennen lahtoa, katsomassa josko onnistuisin loytamaan kirjakaupan, luultavasti Black Booksin kaikkien tuotantokausien katsomisella on ollut vaikutusta tahan paatokseen, mutta tajusin, etta kun naita matkoja on nain paljon, kerkeaa hyvin lukea kirjan tai kaksikin. Jos tassa tekstissa on jarjettomasti kirjoitusvirheita, se johtuu siita, etta naytossa on kammenen kokoisia mustia kohtia, joiden alta ei nae mita kirjoittaan. Kone putosi kuulema lattialle joku aika sitten.

Tuntuu, etta taalla jokaisella on oma lakimies, ja bussissa kaikki soittelevat niille. Joka paikassa myos varoitetaan ihmisia joka asiasta. Junassa minua nauratti tarra siita, etta antisosiaalista kaytosta ei hyvaksyta junassa, ja se voi johtaa haasteeseen. Jos kuuntelen musiikkia itsekseni ja piirran, koitan saada junamatkan kulumaan, koska saan heti peraan istua bussissa, ja olen ehka luonnostaankin vahan antisosiaalinen, onko se jo riittava syy alkaa etsia omaa lakimiesta? No, ehka tassa antisosiaalisen kasitteessakin on jonkinlainen kulttuuriero, taitaa ennemmin tarkoittaa sellaista perusperjantaita Helsingin paikallisjunassa, eika ihan vain itsekseen istumista. Mutta silti tama valvonnan ja kontrollin maara taalla on aivan naurettavaa.

Siita viela vahan saahan ja fiilikseen sopivaa musiikkia. Viikonloppu oli sateeton ja aurinkoinen, joten kaipa tama on vain paluu arkeen.