Nyt kirjoittelen toista, vielakaan en ole saanut omaa konettani toimimaan yhdessakaan verkossa taalla, mutta vika taitaa olla ennemmin koneessa itsessaan, kuin verkoissa tai piuhoissa. Eilen oli ensimmainen oikea tyopaiva, suunniteltiin pienryhman kanssa maanantain elokuvakayntia, katseltiin trailereita ja luettiin arvosteluja. Ideana on siis, etta he saavat elokuvan jalkeen kirjoittaa oman arvostelunsa. Tanaan olen Basementissa Blackwoodissa, nuorten tiedotuskeskuksessa kirjaston alakerrassa. Melko pitkalti samanlaista tyota, kuin Lahden Hurina 2.0ssa ennen vanhaan, tila on vain pienempi, ja nuoria ainakin toistaiseksi vahan vahemman. Taalla taidan olla suurimman osan torstaista, 12-20, mika tarkoittaa sita, etta aamulla on lahdettava yhdeksan jalkeen liikkeelle, ja kotona on suunnilleen yhdeksan jalkeen illalla.
Hamahakit ovat kutistuneet ensimmaisen illan otokoista huomattavasti, mutta niita on joka puolella. Se on tavallaan melko siistia. Se sopii jotenkin tahan sateeseen ja tunnelmaan, etta joka puolella on hamahakinseitteja ja niissa ponottaa keskella isoja otokoita. Junamatkoilla on aikaa kuunnella musiikkia ja ihmetella maailmaa, eilen loysin kotiin reittia, jonka olin nahnyt vain takaisin tullessa ja totesin, etta omaan jarjettoman hyvan sensorisen muistin, pystyin palaamaan jalkia ihan vain muutamien yksityiskohtien, hajujen ja aanten perusteella. Hyva mina! 'COUSE IIII AAAM AA RAAAIINDOOOOG TOO! Kukaan ei tajunnut tuota.
Kohta on ruokatauko, kello lahenee neljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti