Työaika on tänään vähän liukuva, kun Infoquest, joka siis on nettikahvila, aukeaa kahdeltatoista, mutta nuoria ei taas tule välttämättä ennen iltapäivää. Ainoa rajoittava homma on se, että viimeinen bussi junalle lähtee asemalta 19.40, joten pitää lähteä ennen sitä, mutta kuuden tunnin päiviä tässä kai olisi tarkoitus muutenkin tehdä, ja ne ovat aika pitkälle olleet 7-8 tuntisia, niin ei tässä nyt sillä tavalla hätää ole. Eikä minulle ole niin kellon tarkkaa, jos on pitempiä päiviä niin tehdään pitempiä päiviä, jos hommat loppuu joskus aiemmin niin sitten lähdetään aiemmin. Toki pitää tarkkailla, että tunnit koulun puolesta tulevat täyteen, mutta en usko sen olevan ongelma näillä tunneilla.
Nyt jo mietin sitä, että kun tulen takaisin täältä ja joudun tekemään jonkun esityksen, niin minulla ei taida olla yhtään kuvaa, jossa olisi ihmisiä, enkä usko että niitä kauheasti tulee, koska ihmisten kuvailu ei meikästä ole yhtään niin kiinnostavaa, kuin sellaisten vähän tripauttavien visioiden, jotka yhtäkkiä vain iskevät, että tämä on nyt sellainen homma, mistä pitää ottaa kuva. Ihmiset ei yleensäkään ole niin kiinnostavia, elleivät ne jotenkin mystisesti ole onnistuneet kasvattamaan kiinnostusprosenttiaan vaikka pitämällä jotain todella hassua hattua.
 |
| Mystinen masto, josta lähti langat joka taloon. Tässä kehitysmaassa en ihmettelisi, vaikka olisivat puhelinlankoja. |
 |
| Vaikkei nämä hirveän isoja ole, niin pieneksi täällä itsensä tuntee monessa kohtaa. |
 |
| Sävyt oli ihan oikeasti tasan nuo, mitään ei tarvinnut kuvalle tehdä. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti